Saturday, March 17, 2012

Raporttia Sternistä ja vähän muustakin

Kuva: Lintuja Thamesilla


Oho, edellisen blogitekstini kuvituksena oli lunta! Se pysyi maassa ehkä kolme päivää. Nyt on jo pitkään pyöräilty aurinkoisessa kevätsäässä. Pistää ajattelemaan ilmastonmuutosta.

Lord Nicholas Stern, ekonomisti, jonka kuuluisa raportti ilmastonmuutoksen taloudellisista seurauksista ilmestyi vuonna 2006, piti LSE:llä kolmen yleisöluennon sarjan. Stern toisti moneen kertaan, että seuraavat kymmenen vuotta ovat kriittisiä päästöjen vähentämisen suhteen. Tässä joitain hajanaisia ajatuksiani Sternin luennoista, kokonaisuudessaan ne löytyvät LSE:n sivuilta.



Stern aloitti lyhyellä muistutuksella ilmastonmuutoksen fysikaalisista perusteista sekä loistavalla kiteytyksellä siitä, miten ilmastonmuutosdenialistit vaiennetaan. Hän totesi, että tieteellistä ilmastotutkimusta on jo tarpeeksi, jotta riskien voidaan arvioida olevan vakavia ja todellisia. Vaarallisinta Sternin mukaan olisi nyt myötäillä ilmastodenialistien mielipiteitä tiedon epävarmuudesta ja odotella uusia tutkimuksia. Jokainen kasvihuonekaasuja vähentävään teknologiaan sijoitettu dollari ennen vuotta 2020 muuttuu vuoden 2020 jälkeen 4,30 dollariksi, jos viivyttelemme investointeja mutta haluamme pysäyttää ilmaston lämpenemisen kahteen celsiusasteeseen. Stern painotti, että juuri nyt on erittäin vastuutonta ja vaarallista väheksyä ilmastonmuutoksen potentiaalisia riskejä. Tässä vaiheessa jäin pohtimaan, että olinkohan vienyt täyteentulleessa auditoriossa paikan joltain, jonka kuuluisi kuulla nämä puheet enemmän kuin minun.

Sternillä oli jo raportissaan ja on edelleen kuitenkin vankka usko teknologiaan ja siihen, että ihmiskunta ryhtyy edistämään päästöjä vähentävää teknologiaa terhakkaasti. Tämä ei kuitenkaan tapahdu ilman voimakasta poliittista johtamista. Stern esitteli joitain innovaatioideoita, joita voi olla tarpeen ottaa käyttöön. Näihin kuului muun muassa nykyisen ydinjätteen jalostaminen ydinenergiaksi (Stern huomautti tässä välissä pariinkin otteeseen, että "tämä ei ole kannanotto ydinvoiman puolesta"), aurinkopaneelina toimivan maalin kehittäminen ja lihan korvaaminen teollisella proteiinilla. Stern muistutti myös, että esimerkiksi tuulivoiman (maalla sijaitsevien tuulimyllyjen) hinta per megawatti on laskenut reippaasti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana.

Yhdestä asiasta olin Sternin kanssa eri mieltä. Hän näki, että Indonesiassa voitaisiin lisätä öljypalmun viljelyä joutomailla sademetsien raivaamisen sijaan. Asia on kuitenkin melko ongelmallinen. Sopivan joutomaan olemassaolosta ei ole oikein tietoa, arviot hehtaarimääristä vaihtelevat hurjasti, ja luonnollisesti koko joutomaan määritelmä on hankala. Lisäksi Sumatralla tehty laaja tutkimus osoitti, että "joutomaidenkin" ottaminen öljypalmun viljelyyn heikentää huomattavasti luonnon monimuotoisuutta. Itse olen sitä mieltä, että öljypalmulle ei tulisi osoittaa enää yhtään enempää viljelyalaa, ja ilmastonäkökulmasta tähän monella tavalla ongelmalliseen raaka-aineeseen pitäisi puuttua muun muassa puristusjätteiden käsittelyä parantamalla.

Stern esitteli myös eri maiden hankkeita kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Esimerkiksi Kiina, jonka rooli Kööpenhaminan ilmastokokouksen epäonnistumisessa vuonna 2009 lieni hyvin merkittävä, on asettanut itselleen kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet. Myös Korealla on viisivuotinen Green New Deal -hanke, jolla rahoitetaan uusiutuvan energian hankkeita ja energiatehokkuutta.

Toisen luennon päätteeksi yritin kerätä rohkeutta kysyäkseni, miten Sir Nicholas näkee YK:n roolin tässä tilanteessa, jossa ilmastokokoukset ovat olleet pettymys yksi toisensa jälkeen. Kun monet maat - ja EU - kuitenkin tekevät edistyksellistä ilmastopolitiikkaa, niin onko vaarana, että YK epäonnistuneine jättikokouksineen itse asiassa hidastaa tätä kehitystä. Juuri kun olisin uskaltanut viitata, ei enää otettu yleisökysymyksiä. Onneksi kolmas luento olikin sitten pitkälti vastaamista kysymykseeni.

Ja vastaus tiivistettynä oli, että Stern uskoo edelleen YK-järjestelmään ja että ilman Kööpenhaminan, Cancunin ja Durbanin pieniä askelia tilanne olisi vielä huonompi.

Semmoisen mielenkiintoisen yksityiskohdan Stern myös mainitsi, että Al Gore oli rupatellut hänelle, että Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama on siirtänyt ilmastoasiat seuraavalle vaaliakaudelle. "Gore sanoi, että Obama ottaa ilmaston sitten ensi kaudella esille jos tulee valituksi, ja on kyllä tosi varmaa, että hän tulee valituksi". Jeps. Nou hätä.

Sterniltä kysyttiin lopuksi, miten hänen mielestään ympäristöjärjestöjen kannattaisi kampanjoida ilmastokysymyksessä. Hän sanoi, että Friends of the Earth (Maan ystävät) on tehnyt hyvää työtä, mutta otti selvästi etäisyyttä järjestöihin ja kampanjointiin. Stern muistutti olevansa ennen kaikkea tiedemaailman edustaja, vaikka onkin mukana myös politiikassa. Ihmettelin hieman Sternin näkemystä, jossa kantavana ajatuksena tuntuu olevan, että kunhan ihmiset vaan saavat tarpeellisen tieteellisen tiedon, niin asioita alkaa tapahtumaan. Itse näen, että ympäristöjärjestöillä on tärkeä tehtävä tieteeseen perustuvan tiedon ja ilmastohuolen popularisoinnissa ja tekemisessä ymmärrettäväksi suurelle yleisölle.

Seuraavalla viikolla koin Eurooppa-innostuneisuutta, kun menin kuuntelemaan saksalais-ranskalaista vihreää meppiä Daniel Cohn-Benditiä, joka piti EU-luennon meillä King'sillä. Aluksi oli todettava, että LSE voittaa King'sin yleisöluentojärjestelyissä kuusi-nolla. Luento pääsi alkamaan puoli tuntia myöhässä, koska selvisi, ettei kyseisessä salissa saa health & safety -säännösten mukaan seistä vaan kaikilla pitää olla istumapaikka. Cohn-Bendit oli vetänyt koko ison juhlasalin täyteen ja me myöhään tulleet, silmämääräisesti noin kolmisenkymmentä ihmistä, seisoskelimme seinänvierustoilla. "Etsikää syli, johon voitte istua", heleä-ääninen nainen kuulutti edestä. Vilkaisin kanssayleisöä ja ainakin yksi siististi pukeutunut herrasmies taputti reisiään ja sanoi, että tänne vaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Lopulta meille saatiin järjestettyä videoyhteys toiseen luentosaliin. Cohn-Bendit aloitti huomauttamalla, että nyt oli kyllä kyseessä ihan Britannian omat säännökset eikä mitkään EU-direktiivit.

Jos Sternin luento oli hyvä muistutus aikamme suurimmasta haasteesta, Cohn-Bendit ruokki minussa asuvaa vihreää federalistia. Euroopan unioni on esimerkiksi ympäristönsuojelussa paljon kansallisvaltioita parempi toimija. Erinomainen referaatti Daniel Cohn-Benditin puheesta löytyy täältä, joten en referoi sitä sen enempää.

Innostavien luentojen lisäksi olemme nauttineet siitä, että kaikkeen voi liittää alkoholin.

Science Museumissa järjestetään nimittäin kuukausittainen Lates-ilta, jolloin häädetään lapset koteihinsa ja pystytetään viinibaareja käytäville. Aikuiset saavat ottaa huikkaa ja painella vekottimien nappeja rauhassa. Viime Lates-illassa esiintyi myös Setä N mongolialaista kurkkulaulua laulaneen artistin kanssa. Pohdimme M:n kanssa valkkarilasin ääressä lääketieteen historiaa ja ihmiskunnan tulevaisuutta ja totesimme, että onpa ihanaa elää nyt eikä sata vuotta sitten tai sadan vuoden päästä.




Toinen mahtava juttu oli The Night Shift -ilta, johon meidät houkutteli ystävät O ja D. Maineikas orkesteri Orchestra of the Age of Enlighment soitti Bachia leppoisassa tunnelmassa Royal Elizabeth Hallissa. Neljän punnan hintaiseen opiskelijalippuun sisältyi viinilasi ja konsertissa sai taputtaa ja viheltää jos siltä tuntui. Hurja cadenza pisti ihmiset ainakin hymyilemään, vaikka klassisen konsertin perinteinen käyttäytymiskoodi pitikin kädet aisoissa.

Jos tulet Lontooseen niin ajoita tulemisesi Night Shift -konsertti-iltaan!